Työskentelen Lontoon keskustassa lestintekijänä 170 vuotta vanhalle englantilaiselle yritykselle. Työtavat eivät ajansaatossa ole muuttuneet, joten toimimme hyvin perinteisellä tavalla. Tämä on kolmas pestini Lontoossa 21 vuoden aikana. 

Tärkeitä tienristeyksiä ja valintoja elämässäni, jonka ansiosta olen nyt siinä missä olen nimenomaa kenkäsuunnittelijana

Ensimmäinen merkittävä valinta nykyisen urani kannalta oli se, kun olisin halunnut valita peruskoulun ala-asteella tekstiilityöt puutöiden sijaan. Äitini oli valintaa vastaan ja siitä varmaan minulle jäi halu näyttää, että osaan myös tätä käsityön alaa. Nykyään kylläkin työnkuvani koostuu enemmänkin puutyömäisistä kädentaidoista. 

Seuraava merkittävä valintani oli opiskella Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiassa erityistekniikoiden linjalla. Siellä varsinaisesti perehdyin ensimmäistä kertaa kengän tekemiseen. Kenkäkärpänen puraisi ja otin selvää kaikesta kenkäalaan liittyvästä. Opettajilla oli jonkin verran tietoutta, mutta ahkeralle opiskelijalle se ei aina riittänyt. Sain paljon tärkeitä oppeja muutamasta suomalaisesta alan teoksesta (muun muassa Niilo Wirtanen, Jalkinetyöntekijän käsikirja). Purin kenkiä ja yritin laittaa niitä takaisin kokoon. 

Kuopio oli elämässäni tärkeä paikka myös siinä mielessä, että tapasin siellä tulevan puolisoni ja syntyi yhteinen päätös lähteä Lontooseen. Ennen Lontoota oli vielä yksi hyvin merkittävä etappi matkallani. 

Kuopion koulun jälkeen näin mainoksia Kankaanpään Aikuiskoulutuskeskuksen jalkinekorjaajan linjasta. Olin hyvin kiinnostunut ja päätin muuttaa Kankaanpäähän koulutuksen ajaksi. Vaikka koulutus oli periaatteessa jalkinekorjaamisesta, hyvin ammattitaitoinen opettajakunta kykeni ja halusi neuvoa kengäntekemiseen liittyvissä kysymyksissä, ja niitähän minulla riitti. Innokkuuttani kuvastaa se, että sain koulun avaimet haltuuni ja olin aina ensimmäisenä koulussa ja lukitsin lähtiessäni ovet. Muistan tuon ajan sellaisena löytöaikana, kaikki kengäntekemiseen liittyvä kiinnosti.

Jalkinekorjaajan koulutukseen kuului myös työharjoittelujakso. Tämän jakson päätimme vielä silloisen tyttöystäväni kanssa viettää Lontoossa. Hän opiskeli kirjansitomista ja toimii nykyään kirjansitojana Lontoossa. 

Harjoittelujakso kesti kolme kuukautta ja sen jälkeen minulle tarjottiin työpaikkaa. Olen siitä asti pysynyt tässä kaupungissa. Lontoo on ollut minulle hyvä, vaikka Siilinjärveläisen on aina ollut vaikea tottua isompiin kaupunkeihin. 

Ajatuksia siitä, miten suomalaista kenkäsuunnittelua tulisi uudistaa, että pärjäisimme kilpailussa maailmalla

Suomen ja Euroopan kenkämarkkinat ovat haasteelliset perinteiselle käsintehdylle kengälle jo ilmastonsa puolesta. Euroopassa on myös ollut pitkään vallalla tehdastekoisen kengän markkinat ja on melkein unohdettu käsintekemisen taito ja sen arvostus. Mielestäni perinteisellä tavalla käsin kenkiä valmistavan henkilön rooliin kuuluu pieni valistustyö. Tätä osaa alalla on laiminlyöty pidemmän aikaa, joten perinteisen käsintehdyn kengän mielikuva alkaa hälventyä asiakaskunnan mielissä. Asiaa ei myöskään auta tehdastekoisia kenkiä myyvien yritysten kampanjat, joissa he mainostavat kenkiään käsintehtynä.

Vastauksena olisi suunnata alueille, missä on vielä arvostusta kädentekemiseen ja toisaalta niille alueille missä valistustyötä on jatkettu koko ajan. Sen lisäksi tulisi jatkaa valistustyötä nykyisillä markkinoilla. Monet yksityisten ihmisten pitämät blogit ovatkin oiva työkalu asian edistämisessä.

Mikä sitten minun tekemissäni kengissä on erilaista kuin muissa?

Yhtiöni kenkämallit ovat hyvin perinteisiä, jos asiakas haluaa jotain nykyaikaisempaa mallia, tämä toki otetaan huomioon. Yhtiössäni on hyvin pitkät perinteet lestintekemiseen, mikä näkyy heti katukerroksessa, kun  asiakkaamme astuu kauppaan sisään. Lesti on myös aina lähtökohtana, kun teemme asiakkaalle räätälöityä kenkäparia. Hyvä istuvuus on aina ensimmäinen asia, mitä pyrimme saavuttamaan. Suunnittelemme kengän jalan ympärille ja ei ole kahta samanlaista jalkaa.

Miten voidaan auttaa uusia alalle tulevia nousemaan kenkäsuunnittelun huipulle?

Pyrin aina auttamaan uusia alalle ryhtyviä ja alalla olevia mahdollisuuksien mukaan. Minua viehättää alassa se, että aina on jotain petraamisen varaa kaikilla kengäntekemisen osa-alueilla. Pidän mielessäni sanonnan: ”Kaikki on hyvin, kunhan opin taas tänään jotain uutta”. Se pitää nöyränä, jos katsoo kaikkia yksityiskohtia täydellisyyden suurennuslasin läpi. Työpaikalla puhumme vapaasti keskenämme eri tekovaiheista, autamme toisiamme tai annamme ideoita. Välillä annamme uusille alasta kiinnostuneille mahdollisuuden harjoitella työhuoneella tietyn ajan jakson. 

Ajatuksia yhteistyöstä

Olen ollut oikein iloinen seuratessani jo muutaman vuoden ajan Supertrunk show:n toimintaa. Se on vuosittainen tapahtuma, jonka järjestäjänä on Shoegazer-yhtiö. Tapahtuma esittelee alan uusia yrittäjiä ja järjestää myös erilaisia kilpailuita kengän kiillotuksesta pohjien ompeluun. Tämän tyyppiset tapahtumat auttavat valistustyössä. 

Terveisiä kenkäteollisuudelle, kenkäsuunnittelijoille, kengänkuluttajille

Olen kertakäyttökulttuurin vastustaja jo työni puolesta. Kenkäteollisuuden olisi hyvä, näinä ilmastomuutoksen kulta-aikoina, pitää mielessä laatu eikä niinkään määrä. Tämä on tietyillä merkeillä toteutunutkin ajan saatossa. Monet ovat tuoneet markkinoille korkealaatuisemman malliston normaalimalliston lisäksi. Uskon käsityöperinteiden jatkuvan ja sen arvostuksen nousevan. Tämän hetkinen maailmantilanne ilmaston muutoksineen on oiva muistutus kuluttajille perinteisten käsityötaitojen hyvistä puolista.